Heinäkuun 27. päivä vietettiin
perinteisestä Unikeonpäivää. Kuten monet muutkin alun perin kristilliset
juhlat, on Unikeonpäiväkin maallistunut meikäläisen makuun sopivaksi
kansankarkeloksi. Naantalissa, jossa sijaitsi vielä muutama vuosi sitten
kesäisin kaksi kilpailevaa Muumimaailmaa, on jo vuosikaudet viskattu mereen se
henkilö, jonka on katsottu toimineen parhaiten kaupungin hyväksi. Tänä vuonna
uimaan pääsi Naantalin Oppaat ry:n puheenjohtaja Hanna-Leena Laihonen.
Naantali ei kuitenkaan ole ainoa
kaupunki, jossa merkittäviä saavutuksia tehtailleet on ollut tapana
kunnioituksesta nakata jonkkaan. Helsingissä tämä perinne on kuitenkin
loistanut poissaolollaan aivan liian pitkään. Kotikaupungissani tapahtuu
nimittäin yksittäisten ihmisten toimesta suurenmoisia asioita, jotka tekevät
kunnallisveron maksamisesta vuosi vuodelta vähemmän hampaita kiristävää.
Viime vuosina tapahtuneista
kaupungin viihtyvyyteen vaikuttavista tempauksista näkyvin on varmaankin ollut
Ravintolapäivän kehittäminen. Sen onnistumiseen on kuitenkin vaikuttanut niin
moni taho, kaupungin johdosta alkaen, että Kolera-altaan reunalla pitäisi jakaa
vuoronumeroita.
Eräs selkeä epäkohta Stadissa on
jo pitkään ollut kunnollisten julkisten saunojen puute. En nyt puhu niistä
uimahallien virtsanhajuisista sähkösaunoista, joissa iäkkäämmät sedät kyttäävät
nuorempien pakaroita, vaan ihan oikeasta ja kunnollisesta saunasta.
Lauttasaaren saunaseura on elitistinen ja sisäänpäinlämpiävä klubi, eikä
paikkaa voi hyvällä tahdollakaan kutsua julkiseksi. Kalliossa on muutama ihan
miellyttävä sauna, mutta niiden ongelma on se, että yleensä vilvoittelu
tapahtuu kerrostalon sisäpihalla.
Giant Robot –bändissäkin
aikaisemmin vaikuttanut arkkitehti Tuomas Toivonen sekä hänen vaimonsa Nene
Tsuboi toivat helpotusta tilanteeseen suunnittelemalla ja toteuttamalla
Hakaniemenrantaan Kulttuurisaunan, joka on paitsi toimiva, ekoystävällinen ja
tyylikäs, myös yleisölle pientä käteismaksua vastaan avoin. En tunne prosessin
yksityiskohtia, mutta jokainen voi kuvitella kuinka helppoa on hankkia kantakaupungista
merenrantatontti ja toteuttaa tuollainen hanke.
Jos joku olisi pitänyt tänä
vuonna Helsingissä viskata mereen Unikeonpäivänä, olisi uhreina pitänyt olla
arkkitehtipariskunta Toivonen ja Tsuboi. Käsi kädessä, oman saunan terassilta
suoraan Kruunuvuorenselän lempeisiin aaltoihin. Ja koska kukaan ei heitä mereen
tainnut heittää, niin minä ainakin nostan heille lasillisen hyvää irlantilaista
viskiä.
Sláinte!
Tuomas Vimma
