Hyvää makua määrittelemässä

Kansainvälinen miesten päivä sujahti ohitse ilman sen kummempaa huomiota. Mitä nyt muutaman Facebook-vitsin kirvoitti. Taisipa joku nainenkin mielensä pahoittaa, kun vuodessa on kuulemma jo 364 miesten päivää. Itse en saanut kukkia tai edes munkkikahveja työpaikalla, mutta en rehellisesti sellaisia odottanutkaan. Päivän puheenaihe tuntui olevan kepulainen Kevan soon-to-be-ex toimitusjohtaja, jonka ajojahti on saanut sellaisia piirteitä, että pistää miettimään jahdattaisiinko häntä samalla kiimalla, jos hän olisi mies.

 

Kuvassa joku muu kuin Kevan teejii.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, on paitsi melkoinen nimihirviö, sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva elin, joka pyrkii edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa yhteiskunnassa. Varsin kannatettava tavoite sinänsä. TANE jakaa vuosittain Miehen työ -palkinnon omien sanojensa mukaan henkilölle tai taholle, joka on työllään tai muilla ansioillaan edistänyt sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista erityisesti miehiin tai poikiin liittyen, edistänyt miesten ja poikien emansipaatiota sekä purkanut kapeita sukupuolirooleja. Kannatetaan tätäkin. Erityisesti miesten emansipaatiota.

Kuvassa ammattilainen

Armeijatavaran luukuttamiseen keskittynyt Varusteleka on herättänyt närää kyseenalaisella mainonnallaan. Kun kaupan verkkosivujen copytekstejä lukee, niin on helppo uskoa, että tiukkapipoisemmalla saattaa herne sujahtaa nenään. Sen verran kieli poskessa on eräistä 1900-luvun Euroopan sotilashistoriaan liittyvistä asioista nimittäin sentattu. Viimeistään siinä vaiheessa kun baretin myyntitekstissä mainostettiin, että ”kansanmurhatessa tulee näyttää ammattimaiselta”, napsahti Mainonnan eettiseltä neuvostoltakin jo nuhteet. Samassa päätöksessään neuvosto kuitenkin hyväksyi vaimonhakkaajapaita-termin käytön hihattomasta aluspaidasta.

Mainonnan eettisen neuvoston nuhteilla ei käytännössä katsoen ole mitään merkitystä, jos niistä ei herkkä copywritersielu yöuniaan menetä. Varusteleka päättikin iloisesti pitää kyseenalaista mainetta herättäneet kansanmurhaajamainostekstinsä sivuillaan. Sen lisäksi Varustelekan pojat päättivät pistää pystyyn kampanjan, jossa 50% jokaisesta myydystä vaimonhakkaajapaidasta lahjoitetaan perheväkivallan uhrien auttamiseen.

Joku voi olla sitä mieltä, että tässä vitsaillaan vakavalla asialla. Itse taas koen, että nyky-yhteiskunnassamme jeesusteleville kukkahattutädeille ja muille sensurointivimmaisille yltiöhysteerikoille on annettu aivan liikaa huomiota. Varustelekan perustajalle Valtteri Lindholmille nostan lasillisen hyvää irlantilaista viskiä, ja toivon että yritys jatkossakin pitää ronskin linjansa mainonnassaan eikä lakkaa piristämästä meitä, jotka uskomme, että yrityksellä on oikeus osoittaa huonoa makua mainonnassaan niin halutessaan.