tiistai 29. lokakuuta 2013

Pelialan asia on meidän

Vielä muutama vuosi sitten Suomesta löytyi paljonkin talouden asiantuntijoita, jotka suhtautuivat huvittuneesti pelialan mahdollisuuteen nousta merkittäväksi bisnekseksi. Viimeistään pari viikkoa sitten tapahtunut Supercell-kauppa, jossa japanilaiset maksoivat yli miljardin (euroja, ei jenejä) muutaman vuoden ikäisen lafkan osake-enemmistöstä, pyyhki toivottavasti virneet epäilevien tuomaiden kasvoilta.




Mobiilipelit ja oheistuotteet mukaan laskien pelialan liikevaihto pyörii vuositasolla sadan miljardin taalan tietämillä, joka on noin kolme kertaa enemmän kuin koko Suomen metsäteollisuuden arvo ja paljon enemmän kuin maailman musiikki- ja elokuvabisneksen yhteenlaskettu vuosiliikevaihto. Perjantai-iltana Lontoossa jaetun Golden Joystick -kilpailun Vuoden peli -palkinnon voittajan Grand Theft Auto V:n kehitys- ja markkinointibudjetti oli lähes 200 miljoonaa euroa (jonka pelin kehittäjä tienasi viisinkertaisesti takaisin kolmena ensimmäisenä myyntipäivänä). Ei siis ole todellakaan kyse mistään nappikaupasta. Ja mikä parasta, Suomi ei ole pelkästään kisassa mukana, vaan johtaa skabaa sillä kaikista kuumimmalla ja nopeiten kasvavalla osa-alueella; mobiilipeleissä.




Voi toki vielä olla ihmisiä, joita kaikki nämä dollarivuoret eivät imponoi. On kuitenkin hyvä muistaa, että moderni teknologia kehittyy viihdekärki edellä. Kun uutta teknologiaa testataan miljoonilla ja taas miljoonilla kuluttajilla, voidaan kerättyä tietoa käyttää paljon muuhunkin. Vaikkapa vaikeasti vammaisten kommunikoinnin edistämiseen tai kehitysmaiden asukkaiden työllistämiseen, jos strippareiden mätkyttäminen rautaputkella ei satu nappaamaan. Tämä tilanne missä nyt vuoden 2013 loppupuolella olemme, jossa Japanista ja Yhdysvalloista saapuu merikonteittain käteistä maahan, jossa samaan aikaan kehitetään maailman hoteinta softaa, tuntuu jopa liian herkulliselta ollakseen totta. Isäni sanoisi, että tässä on nyt pelin paikka.




Vihaisten lintujen Rovio sekä kauniisti pankin kilauttanut Supercell tunnetaan varmasti jokaisessa taloudessa, mutta ne ovat vain jäävuoren näkyvä huippu. Autotalleissa ja yliopistojen yrityshautomoissa muhii tusinoittain pieniä yrityksiä ja yksittäisiä pelintekijöitä, joilla on potentiaalia singahtaa appitaivaalle. Älyttömän koukuttavan ja jo sata miljoonaa kertaa ladatun Hill Climb Racing -pelin luonut kahden hengen Fingersoft (joka kuulostaa Pertti Jarlan nimeämältä, myönnetään) voi hyvinkin olla yksi niistä. Heille, ja lukuisille muille suomalaisen pelialan toivoille nostan lasillisen hyvää irlantilaista viskiä, ja yritän olla läikyttämättä lasistani iPadilleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti