Nobel-voittajien elämänkertoja lukiessa törmää usein
palkinnon saajien tapaan jakaa elämänsä ajanjaksoon ennen ja jälkeen Nobelin.
Palkinto toimii vedenjakajana uralla menestymisen sekä todellisen
supertähteyden välillä. Hieman kuin nousu rivikardinaalista paaviksi.
Ruotsalaisen insinööri-keksijän nimeä kantava palkinto jaetaan vuosittain
useassa eri tieteen ja taiteen kategoriassa, joista suurimmassa osassa sitä
pidetään alan merkittävimpänä kunnianosoituksena.
Koska kaikilla tieteen, taiteen tai yhteiskunnallisen
toiminnan aloilla ei Nobelia jaeta, on sen rinnalle kehittynyt useampikin
varjopalkinto, joista kuuluisin lienee Right Livelihood Award, joka jaetaan
vuosittain neljälle henkilölle tai taholle. Tämän vuoden palkinnot jaetaan
joulukuun alussa kemiallisten aseiden vastustamisesta sekä turvallisen
elintarviketuotannon, ihmisoikeuksien ja seksuaalisen väkivallan uhrien
puolustamisesta.
Viime päivien uutisia seurannut on tuskin voinut
välttyä Sini Saarelan nimeen törmäämiseltä. Saarelahan on Greenpeace-aktivisti, joka oli osoittamassa mieltään Venäjällä
energiayhtiö Gazpromin aikeita porata öljyä Arktiksen jäätyviltä vesiltä
vastaan - ja tuli siinä yhteydessä pidätetyksi. Hän odottaa nyt
tutkintavankeudessa oikeudenkäyntiä merirosvoudesta syytettynä. Venäjän lain
mukaan maksimituomio merirosvoudesta on 15 vuotta kovaa kakkua.
Jokainen voi itse miettiä, miltä tuntuisi lusia
venäläisessä tyrmässä edes muutama kuukausi. Siitä on pamflettien jakaminen
Kolmen sepän aukiolla kaukana. Saarela on osoittanut omilla teoillaan sen, että
on valmis toimimaan vakaumuksensa - ja meidän kaikkien, jotka tyytyvät
lahjoittamaan muutaman lantin keräyksiin - puolesta. Sini jos joku ansaitsisi toiminnastaan palkinnon. Hänelle nostan joka tapauksessa lasillisen
hyvää irlantilaista viskiä, ja hänelle hyvin mielelläni salakuljettaisin
kokonaisen pullon kolkkoon venäläiseen selliin mielialaa kohentamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti